Elämän kriisejä

Sitä kuvittelee olevansa immuuni kaikille kauneusihanteille ja pukeutuvansa niin kun itteään huvittaa ja hyvältä tuntuu, olevansa ihan sinut itsensä kanssa. Kesän olen pitänyt jumppa/salitaukoa (lenkkeily-yritystä lukuun ottamatta) muutamaankin syyhyn vedoten, yhtenä luonnollisesti korona. Paino on "kivasti" noususuhdanteessa. Syöminen on ollut vähän sitä ja tätä ja jäätelö on hyvää helteellä. Ja sitten kun menee ostamaan vähän lyhyempää punttia jumppahousuihin niin vastassa on vaan järkytys.. tai ehkä ennemminkin muistutus todellisuudesta. Julmia ovat sovituskopin peilit! Sitä ei niin millään näytä samalta kuin 20 vuotta sitten. Kyllähän se tiedossa on mutta jotenkin sitä tasoittelee todellisuutta kun ei jatkuvasti ole itseään peilailemassa. Sitten vielä lisäksi vaaka on ottanut taas kilon lisää mittariin. Puhelin huutaa sanaa "ylipainoinen". Pakko kaivaa vielä mittakin esiin ja mitata vyötärön ympärys: 78cm. Onko se nyt niin paha? Silti mielikuva sovituskopin masentavasta peilikuvasta ja puhelimen ylipainoinen-tekstistä kaihertaa. Ehkä tästä löytyy motivaatio huomennakin vetää lenkkari jalkaan.