Vilukissoja ja villasukkia

Sitä kuvittelee olevansa immuuni kaikille kauneusihanteille ja pukeutuvansa niin kun itteään huvittaa ja hyvältä tuntuu, olevansa ihan sinut itsensä kanssa. Kesän olen pitänyt jumppa/salitaukoa (lenkkeily-yritystä lukuun ottamatta) muutamaankin syyhyn vedoten, yhtenä luonnollisesti korona. Paino on "kivasti" noususuhdanteessa. Syöminen on ollut vähän sitä ja tätä ja jäätelö on hyvää helteellä. Ja sitten kun menee ostamaan vähän lyhyempää punttia jumppahousuihin niin vastassa on vaan järkytys.. tai ehkä ennemminkin muistutus todellisuudesta. Julmia ovat sovituskopin peilit! Sitä ei niin millään näytä samalta kuin 20 vuotta sitten. Kyllähän se tiedossa on mutta jotenkin sitä tasoittelee todellisuutta kun ei jatkuvasti ole itseään peilailemassa. Sitten vielä lisäksi vaaka on ottanut taas kilon lisää mittariin. Puhelin huutaa sanaa "ylipainoinen". Pakko kaivaa vielä mittakin esiin ja mitata vyötärön ympärys: 78cm. Onko se nyt niin paha? Silti mielikuva sovituskopin mase

Nähtävästi sälekaihtimistakin voi saada viiltohaavoja. Taistelu taisi päättyä kohtalaiseen tasapeliin. Suurimmat pölyt on pesty pois ja taisteluhaavat alkavat olemaan parantuneet. Muutaman päivän välttely ikkunoiden ulko- ja välipintojen pesua kohtaan on synnyttänyt kasan askarteluja. Innostuin kokeilemaan metallilanka-askartelua, makrameetöitä, akryylimaalausta sekä kaikista käsittämättömintä: massasta muotoilua. Lopputulos näyttää aina samalta kuin eskarilapseni tuotokset, lukuunottamatta mielikuvitushöystettä. Makrameejutut ei sinänsä ole uusi juttu. Tällä tekniikalla on jo mukulana väännetty koruja ja porukoilla on ollut amppeleita. Mitään suurempaa työtä en kuitenkaan ole tehnyt joten langan paksuuden kanssa on vielä hakemista. Lapsen kanssa ollaan maalailtu kiviä ja niitä massatöitä. Mun hommat vaan lähti leviään lisäksi liitutaulun kehyksiin, canvas-maalauksiin sekä puutarjottimiin. Oli pakko kipaista hakeen lisää värejä ja taulupohjia. En ymmärrä miten tässä ehtiäisi enää mi