Uusia vanhoja töitä
Ravintola-alan jälkeen olen ollut kovinkin tuuliajolla töiden suhteen. En oikein tiedä mitä haluan ja mitä kohden kahlata. Koronan takia kesän ravintolahommat jäivät täysin jäihin ja piti pysähtyä ja oppia olemaan. Olen ollut nyt kotihoidossa, vuodeosastolla, koululla sekä nyt päiväkohdilla. Kaikissa on pääosin ollut kivaa ja mielenkiintoista mutta mikä on se täysin oma juttu... en tiedä. Pitkän kaljan kanniskelun jälkeen tuntuu, että työstä on tullut jotenkin vakavaa. Oikeasti ihmiselämiä koskettavaa. Sitä Aikuisten työtä. Leikkiaika on loppu. Ehkä siitä syystä olen kokenut syvää kaipuuta siihen ainaiseen kiireeseen ja ei niin vakavaan hommaan, missä ei tarvitse olla vakava. Täytyy vaan tietää mitä tarjoilee ja kenelle. Osata antaa vaihtorahat, kiitos, ole hyvä ja maistuuko. Pitää osata pitää asiakaspalveluhymy päällä, "ota, anna oikealta, tarjoa aina vasemmalta", "jos ei ole muuta tekemistä, niin aina voi siivota". Ja ei - ei nykyinen työkään ole vakavaa puurtamis