Vilukissoja ja villasukkia

Kirja kourassa, luet samaa lausetta uudelleen ja uudelleen muistamatta mitä oikeastaan olet lukenut. Muistat, että piti sammuttaa pesukone. Siirrät kirjan syrjään ja kävelet pesuhuoneeseen. Palaat sohvalle ja etsit uudelleen kirjasta sen kohdan missä olet jumittanut jo varmaan vartin. Luet pari lausetta eteenpäin. Jos tekisi leivän... Nouset uudelleen ylös. Kirja ei vaan etene. Löysin äänikirjat siinä vaiheessa kun kirjastot menivät kiinni. Lainasin silti ennen sitä kaksi luottokirjailijan kirjaa vain päätyäkseni samaan tulokseen kuin jatkuvasti nykyään. En saa enää kirjaa luettua. Haukotuttaa, tekemättömät asiat pyörivät päässä. Rauhattomat kädet vaativat jotain liikettä, kirjan pitely ei vain riitä. Äänikirjoja sen sijaan olen kuunnellut kesän aikana parisenkymmentä. Juuri sain päätökseen Leena Lehtolaisen Maria Kalliot ja nyt etsin jotain vastaavaa. Vahva suositus näille. Ehkäpä päädyn Raidiin. Ja virkkaus saa jatkua. Tarina ei katkea vaikka välillä pitääkin siivota.

Se nurkkaan kertyvä korjauskasa mikä sisältää pikkuvikaisia vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä... Muutaman minuutin hommia ja kasa vaan kasvaa kuin lumikinokset talvella. Kahden päivän istumalihasten kuluttaminen on sulattanut kinosta auringon lailla. Kaksi tehtyä laudeliinaa, 4 korjattua mekkoa, yksi rikkinäisistä farkuista tehty hame, yksi suurennettu hame, korjattu yöpaita, 2 korjattua tyynyliina, ommeltuja kangasmerkkejä ja ripustuskoukkuja, yksistä liian pitkistä verhoista tehty kahdet. Samalla siivosin kangaskasani ja löysin lisää tekemistä. Valmiiksi leikattuja tyynyliinoja, takin vuori, joka odottaa takkia, pieneksi jääneitä keskeneräisiä tekeleitä, paljon muutakin. Loppumaton suo kuten takapihan nurmikkokin, joka kaipaa leikkaajaa.